Sinä pelkäät

Sinä pelkäät.

Minä näin sen silmistäsi,
kuulin äänestäsi,
kun puhuin sinulle ensi kerran
elämästä ja kuolemasta.

Minä tiedän,
sinä pelkäät,
että olen yhtä petollinen
kuin ne muut,
joihin muuta yhteistä
ei olekaan.

Voisitko sinä olla se henkilö,
joka opettaa minua
olemaan onnellinen?

Joulu

Pimeydeltä
en nähnyt lunta pientareella.
Näin valon,
joka kertoi,
etten halua sinua enää.

24.12. kello kaksitoista
löysin metsästä kevään.

Ja jätin sen sinne.

Muistojen paloja

Minä murenen,
jos kerrot vihaavasi.
Minä hajoan,
jos tunnustat rakkautesi.

Kun herään vierestäsi
minä muistan onnen.
Kun herään vierestäsi
minä muistan viimeisen yön.

Ystävä

Ystävä, minä luotin sinuun,
kun aamuyön pikkutunteina
raskain jaloin
raahauduin luoksesi.

Ystävä, minä luotin sinuun,
kun aamyuyön pikkutunteina
tukka takussa
painoin pääni tyynyllesi.
Ja tottelin,
kun pyysit lähemmäksi.

Tulet kiinni minuun,
eikä minusta tunnu miltään.
Ensimmäistä kertaa lyhyen elämäni aikana
en tunne mitään.

Sinä tapoit minut sisältä,
sinä teit minusta esineen.
Etkä huomannut elottomuuttani,
et kyyneleitä,
et löytänyt halua lopettaa.

Löysin tunteeni,
vihan itseeni,
ja nautin tilanteesta uudella tavalla.

Nautin tavasta,
jolla satutit minua.

Paluu

Yhtäkkiä olet siinä.

Sinä,
jota en enää koskaan
uskonut tapaavani.

Sinä,
jota en enää koskaan
halunnut tavata.

Siinä sinä silti olet
tunnen vahvan kosketuksesi joka puolella,
vaikken koskaan enää tahtonut tuntea.

Sinä kosket eri tavalla kuin muut.
Sinä tunnet itsesi lisäksi minutkin.
Teet olostani hyvän.

Olostani,
josta aiemmin teit pahan.

Sinä kaipaat minua,
minä huomasin sen.
Enkä onnistuisi huijaamaan ketään
kiistämällä ikävääni
sinua kohtaan.

Haluanko tämän toistuvan,
haluanko tämän jatkuvan?
Vihaanko yhä?

Tule viereeni vielä joskus,
kerro mikä minussa on vikana.