Minä ehkä ymmärrän,
ehkä en.
Löisin sinua,
jos pystyisin edes koskettamaan
täältä syvältä vajoamastani,
jonne voimattomana lyyhistyn.
Jos löisin,
kävisikö se kolahduksesta?
Toisinaan minä vihaan sinua.
Haluan vain onnen
ja tarvitsen vain sinut.
Etkö ymmärrä,
eikö se riitä?
Eikö kaikkea voisikin
rakentaa sen varaan?
Minä sanoisin sinulle tahdon,
milloin tahansa,
jos tahtoisit.
Niin paljon toivon,
että tahtoisit.
Ja tiedätkö,
sinua minä ajattelen iltaisin,
kun hukun ahdistukseen.
Eikä minulla silti ole ketään
kenelle osoittaa avunhuutoni,
kenelle kertoa,
etten ehkä enää jaksa.
Mikset voi lukea ajatuksia,
tahtoisin, että tiedät.
Tiedätkö?
Samalla toivon, että et,
koska silloin et välittäisi.
Halu nousta vuoteesta aamuisin
- sinä veit sen mennessäsi.
0 huomionosoitusta:
Lähetä kommentti