Ahdistaa.
En pysty keskittymään tehtävään,
surffailen turhuuksia.
Huomaan purevani hammasta,
suu puutuu ja päätä särkee.
Minunkin olisi pitänyt lähteä
muiden mukana
hakemaan kasvien siemeniä,
mutten pystynyt.
Alkoi itkettää.
En jaksa enää opiskella,
en jaksa pelätä,
etten koskaan valmistu.
En jaksa enää suoriutua.
Ahdistaa.
~~~
01.12.
Olen sovinisti.
Mutta, kun tullaan itseeni…
Miksi nainen on huora
ja miehellä vain käy flaxi?
Miksi?
Näitä mietin,
toisten jo ajattelemia ajatuksia,
vain valheellisesti todistellakseni itselleni
olevani kunnollinen.
Kunnollinen,
vaikka huorasta minut erottaa enää
vain hintalapun puute.
Mitä sanoinkaan sovinistisuudesta?
Tai ehkä se on vain
vanha tuttu itseinho.
~~~
Olen viettänyt rietasta yöelämää
vain todetakseni,
että miehet ovat sikoja
ja minä tyhmä.
Nyt en osaa enää lopettaa,
vaikka haluaisin vakiintua.
”Lapsihan on terve,
kun se leikkii,
mutta sairas,
jos ei osaa lopettaa.”
Voiko vakiintua ilman kohdetta?
Yksin. Ei.
0 huomionosoitusta:
Lähetä kommentti